sunnuntai 15. elokuuta 2010

Post-Rock Spesiaali

Jee! Delayta, klassisii instrumenttei ja vuosituhannen pitusia instrumentaalibiisejä! Jee. Nääh... Muutaman vuoden genreä kuunnelleena alkaa jo tuo geneerisyys nyppiä. Ei jaksa enään niitä tuhansia Explosions In The Sky -plagiaatteja, mutta jos haluaa genreen tutustua, ei noilta voi välttyäkkään. Kaikki kuulostaa samalta, ja sitten kiinnostus lakkaa ja kaikki hyvät bändit jää huomaamatta.
Mutta onneksi tämä blogi palvelee teitä, hyvät naiset ja herrat, parhain mahdollisin tavoin!


Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & The Tra-La-La Band

Tähän orkesteriin olen tutustunu
t vasta pari päivää sitten, mutta ei hyvänen aika. Teki mieli vaan juosta ympäri kämppää ja kiljua silkasta ihastuksesta. Raakaa, aitoa, tunteikasta ja elämää suurempaa tulkintaa. Ei mitään keinotekoisia, eteerisiä delaynaputuksia, vaan raakaa akustista saundia.
Lyhyesti nimettynä A Silver Mt. Zion kasattiin G
odspeed You! Black Emperorin raunioille vuonna 1999, kun perustajajäsenen koira Wanda kuoli. Hän siis perusti tämän upean bändin koiransa kunniaksi, ei voi kuin arvostaa.
Musiikki koostuu aika samanlailla, kuin GY!BE; hirveästi jousi
soittimia, rummut, kitara ja bassot. Suurimpana erottajana silti on soundimaailma sekä vokaalit. Hirveästi raaempaa ja... Noh, omaperäisempää ja mielenkiintoisempaa. Lauluista joko tykkää, tai ne ärsyttää. Todella epävarmaa, värisevää ja herkkää tulkintaa, ainakin itsellä jokainen lause riipii sielua. Lisäksi levyillä on suuria määriä ryhmälaulantaa, hienoa, hienoa ryhmälaulantaa.

Suosittelen varauksetta levyä "H
orses In The Sky", koska se on parasta maailmassa. Ihan yksinkertaisesti.


Klever

Myöskin aivan uusi tuttavuus itselleni. Tuore venäläinen bändi yhdistää saumattomasti folkia, post-rockia ja venäläisiä kansansoittimia. Todella hienoa fiilistelyä ja omankuuloista meininkiä. Nuo kansansoittimien äänetkin on sellaisia, etten usko monen koskaan sellasiin törmänneen modernissa musiikissa.
Suosittelen levyä In The Name Of Peace And Progress. Levy on jaettu viiteen erilaiseen "Trip" kappaleeseen, joten mitään upeita standalone-biisejä siellä ei ole. Kokonaisuus ratkaisee.


Audrey

Ruotsalainen tyttöbändi. Post-rock-tyttöbändi. Pelkästään konseptinakin mahtava. Rauhallista fiilistelyä useiden klassisten instrumenttien johdolla. Hieno, unenomainen tunnelma molemmilla julkaistuilla levyillä, hyvää kuunneltavaa vaikka bussimatkoille. Lempeää, ei oikein mitään elämää suurempaa. Sisältää myös paljon nättejä stemmalauloja, ei mitään ihan tyylipuhdasta post-rockia, enempi ehkä jopa nojaa indie-popin suuntaan.



Everything Is Made In China

Toinen Venäjältä ponnistava post-rockorkesteri. Kyseisellä bändillä on hyvin kiintoisa yleissaundi, vaikka silti melko tavanomainen. He sekoittavat post-rockia, noiserockia ja konemusiikkielementtejä semi-melankoliseen indierockiin. Lopputulos on todella selkeä ja tehokas kokonaisuus. Konerumpuintroja, delaykitaraa ja lempeän kuuloista mieslaulua.
Muutamia levyjä kerenneet jo julkaista, suosittelen kaikkia lämpimästi! Käyvät näemmä sillon tällön Suomessakin soittelemassa.


myspace