Sydämeni särkyi sinä samana päivänä, kun transistorisi alkoi särisemään. Onneksi sinussa on enemmän reikiä kuin keskiverto petikumppanissa, niin voin liittää itseni sinuun vielä aux-outputtiesi kautta. Ei erota koskaan.
Olet liian tyyris makuuni, vaikka oletkin ihana, ja olen kuullut että olet leikkikaverina loputtoman viihdyttävä. Toivon silti, että kohtaamme pian ja pääsen painelemaan nappejasi, oppimaan mistä kuuluu mikäkin ääni.
Ah, rakkauden Graalin malja. Märkä uneni, miksi olet niin tavoittamattomissa? Mikä sinua kiehtoo vain rikkaissa miehissä?
OLEN KOMEAMPI KUIN JAMES BLAKE JA THOM YORKE YHTEENSÄ
:OTA MINUT:
Gilffeissä on jotain sellaista, joka saa sormeni syyhyämään. Ne tietävät täsmälleen, mistä itse pitävät, mutta nuorelle pojalle niissä on loputtomasti tutkittavaa. Ehkä, kun olen ensin käynyt oman ikäiseni läpi, voin käyttää vanhat päiväni tälläisten kaunotarten näpertämiseen...
Melkoisen kalliita ladyja vain, täytynee poiketa TJ:n tuolin kautta vanhainkotiin.
On niin kauheasti hyvää musiikkia. Kun kaikki päivät tietokoneella selaa last.fmää, pitchforkia, suen arvosteluja ja mitä lie musiikkikanavia, tulee tutustuttua kilotonniin bändejä viikossa. Loppujen lopuksi huomaa rakastuneensa viiteen kymmeneen kolmeen eri bändiin lähes yhtä paljon, kierii lattialla tuskissaan kun ei tiedä mitä kuuntelisi. Tekisi mieli huudattaa niitä kaikkia samaan aikaan, ja kylpeä siinä kakofoniassa.
Joka tapauksessa, kesä on mennyt vähän huidellessa, eikä ole kerinnyt tänne mitään vuodattamaan. Projektina on ollut ostella levyjä koko kesän, nyt kun on rahaa ollut vähän enemmän (kerrankin). En niinkään uusia julkaisuja, vaan vanhoja levyjä, joiden waretettuja versioita olen luukuttanut luvattoman kauan. Joitain uutuuksia tarttui silti mukaan, voisi niistä vaikka vähän vuodattaa.
Gracias - s/t EP
Niin vähän kun suomiräpistä oon perillä, tämä mies on kai ennenkin jotain levytellyt, mutta katosi sitten maan alle muutamaksi vuodeksi. Viime talvena alkoi sitten putoilemaan hienoja videoita ja sinkkuja, kovimpana HKI. Englanninkielistä, täysin maailmanlaajuisesti uskottavaa hip-hoppia. Chillejä biittejä, sopivasti vanhanaikaista, tyylikkäästi ajanmukaista. Jotenkin ihastuttavaa, miten kerrankin Helsingistä räpätään melko katu-uskottavasti, vaikka teksti onkin aika samanlaista "kotipaikkakunnan reppausta", niin kuin suomenkielisten kollegoidensakin musiikki. Graciaksesta silti hohkaa freesimpi fiilis. Ehkä se on tuo kieli, en tiedä, mutta minuun iski kyllä lujaa.
Omituista myös, viimeisessä kappaleessa Feel Free (Remix) feattaa Juno, Paperi T sekä VilleGalle.
Siis se raivostuttava jääkiekkoräppijätkä. Hämmentävästi miehen lainit ei edes ärsytä. Ainakaan vielä.
Ainiin, ja etevät bongaa Mon€y -biisistä tiukkoja Wu-Tang Clan -referenssejä! Kova biisi sekin.
Washed Out - Within And Without Tämäkin vuoden yllätyksiä. Washed Outin debyytin olin sivuuttanut aikalailla pelkällä tuhahduksella, ja sivuutan edelleen. Se on aika turha. Joka tapauksessa, tämä uusin on ihan eri sfääreissä. Jos on post-rock, post-metal ja post-dubstep ja ties mitä, tämä on mielestäni post-pop. Kivan uudenlaista poppia, tottakai chillwave-juuret kuuluu, mutta aika kaukana tämä on muista saman lajin artisteista. Eteeristä, läpikotaisin rauhoittavaa ja kaunista. Levyn kannet tekee kunniaa musiikille, intiimiä ja valkoisia lakanoita. Tämä kuulostaa valkoisilta lakanoilta. Ei sellaselta seksiltä, jossa haisee pissavehkeet, hiki ja bajamajat, vaan iho ja puhtaat lakanat.
Tätä kuunnellessa tulee aina mieleen kesän liftausreissut, meidän vaaleanpunainen mankka ja matkakumppanini fanaattinen riemu joka kerta kun levyn viimeinen kappale Dedication alkoi soimaan. Se onkin kyllä levyn parasta antia, vaikkakin itse synkistelijänä pidän enemmän Far Awaysta. No ei se ole synkkä, mutta ei ihan niin glitter.
Kaunis levy, suosittelen lämpimästi ensikesän rakastelusessioihin. Talvella nussitaan vaan black metallin tahtiin.
Hukka - Kyl se jossain...
Tähän väliin vähän UG:ta. Tätä levyä en varsinaisesti ostanut, vaan sain artistilta itseltään erään reissun yhteydessä. Olin kuolaillut jo pitkään mikseristä paria sinkkubiisiä. Lunkia, todella perinteistä fiilistelyräppiä. Tiukkaakin tiukempia bassolaineja, napakoita rumpuja ja Hukan ulosanti on miellyttävän rauhallista ja sulavaa. Ei tietenkään mitään mullistavaa, ja levy miksauksellisesti paikoin ärsyttävää kuunneltavaa, mutta ehdottomasti silmällä pitämisen arvoinen artisti.
Kuuntele Neljä Seinää mikseri.netistä! Lupaan, ettei ole perinteistä mikseriräppiä, niin vitsi kuin kyseinen termi onkin.
Muut ostamani levyt nyt eivät ole niinkään laajemman arvostelun arvoisia, mutta ehkä mainitsemisen! Jokaisen itseään kunnioittavan hipsterin vakiohankinta, Neutral Milk Hotellin In The Aeroplane Over The Sea, sekä parhaat Radioheadit eli Kid A ja Amnesiac. Lisäksi Xiu Xiun uusin vinyylinä (ihme kyllä oli ensimmäinen xewujen levy, jonka olen ostanut. Vaikka se on lempparibändi!) ja Amsterdamista tarttui mukaan GY!BE:n debyytti alkuperäispakkauksessa kolikoineen ja lippuslappusineen.
Tähän loppuun vielä valokuvaustaiteen huipputyö, ensimmäinen itse ottama kuva tällekin blogille! SO HIGH
