Kuolla. Antaa henkensä.

Ei huvita tehdä levyarvostelua, tekee mieli tehdä yksittäisen kappaleen analyysi. Syventyä sen herättämiin fiiliksiin enemmän, kuin teknisiin hienouksiin ja kikkailevaan muusikon sölkötykseen intervalleista ja nerokkaista harmonioista. No, ehkä vähän, mutta ennenkaikkea fiiliksiä.

Radiohead - Give Up The Ghost

Kappaleen alussa on lintujen laulua. Ne rauhoittavat aina minua, pidän linnuista. Koen niiden symbolisoivan minulle aina uuden alkua, enemmän kuin vapautta, mitä monille se tuntuu merkitsevän. Linnut alkavat laulamaan keväisin puissa, ja häiritsevät talvista masennustani. Linnut muistuttavat, että siellä missä on ylämäki, siellä on alamäki.
En voi kuin ihastella näitä lauluja. Sanoitukset menevät useassa eri tasossa samanaikaisesti eteenpäin, aiheuttaen junnausta. Kyseessä on tavallaan täydelliset säkeistöt omaava kappale, joka junnaa samassa kohdassa jatkuvasti, koska kaikki lauletaan päällekäin.
Koko tunnelma huokuu lämpöä, jota löytää rakkaansa sylistä. Tätä lämpöä ei koe missään muualla. Samaan aikaan kappaleen sanat huokuvat silti menetyksen pelkoa, mutta myös sitä, ettei itse pelkäisi menettää henkeänsä hänen käsissään. Kaunista, hieman dramaattista ja äklöttävää, mutta elämä usein on.
Kappaleen lakipiste, korkea ja heleävä laulunostatus ja loppua kohti hiljenevä fiilistely. Hillittyä, ei mitään klimaattista kohkaamista, vain pelkästään turvallisen ja lämpimän tunteen sinetöinti.

Helposti uuden levyn parhain kappale, todella kaunis. Radiohead ei ehkä ole 100% kaiken hypensä arvoinen "rock-musiikin pelastaja", mutta jos kyse on monitasoisista, koskettavista mutta silti niin simppeleistä kappaleista, ei kukaan tee sitä paremmin kuin Radiohead.

Don't hurt me. In your arms. Don't hurt me. In your arms.

Kairon; IRSE! - the Defect in that one is bleach / We're hunting wolverines

Nuoria miehiä Kaustisen musiikkilukiosta. Tää on taas näitä tapauksia, että tekotaiteellisen nimen alta paljastuukin oikeasti aivan tajuttoman hienoa musiikkia. Eli ei kannata kavahtaa pinnallista taiteellisuutta, paitsi jos kyseessä on Ariel Pink's Haunted Graffiti.

Musiikki yhdistelee psykedeelistä rockia, post-rockia ja shoegazingia jopa hieman folkahtaviin juttuihin. Viulua löytyy useimmista kappaleista, tottakai hyvällä maulla. Ei siis mitään uskomattoman suuria jousisektioita, vaan harkittuja melodioita. Kauttaaltaan soitto on mainiota ja luontevasti soljuvaa.
Laulaja Dmitry Melet hoitaa hommansa herkällä falsetilla. Vaikealla alueella liikutaan, mutta hän hoitaa homman kotiin vähintäänkin hyvin. Hirmuisia falskauksia ei juuri kuulu, ja ääni varmasti voimistuu vielä vuosien kuluessa. Voisin tähän Sigur Rós -pastissin todeta, ja sanoa vokaalien olevan enemmänkin instrumentti muiden joukossa, kuin mikään maailman suurimpia lyriikoita naamalle lyövä totuuden torvi. Hyvä näin, musiikki musiikkina.

Vaikka vaikutteet paikoin kuuleekin läpi, on se oma saundi vahvasti läsnä, jolle ainakin allekirjoittanut antaa musiikissa eniten painoarvoa. Nykyään on niin vaikea, ellei mahdoton luoda mitään täysin individuaalia ja omaa taidetta, joten artistin täytyy osata ammentaa tarpeeksi suurelta skaalalta vaikutteita, jotta syntyy tarpeeksi kiinnostava sekasotku. Tässä ollaan onnistuttu hyvin. Mitään maatamullistavaa erikoisuutta ei löydy, mutta kaikki on hyvää kuin hyvä musiikki.

Yhtä asiaa haluan alleviivata, joka voi olla hieman ikävässä kontrastissa äskeisen "tosi hyvä mutta ei mitään sykähdyttävää" -lässytyksen kanssa, mutta elämä on sellaista.
Kuunnelkaa tuota soolokitaristia. Voin tälläisellä mahtipontisella ja ylihypettävällä varauksella todeta, että meillä saattaa olla tässä käsissämme Suomen uusi Petri Walli.
Levyn psykedeelisimmässä Cuscuspin -kappaleessa asia käy selväksi kuurollekin. Uskomattoman upeita äänimaisemia pari minuuttia fiilisteltyä pinnan alta räjähtää upein kitarasoolo pitkään aikaan. Oikeasti, jos mies on vasta 19, ja saa kitaran puhumaan tuolla tavalla, käsissämme on jotain ihan mieletöntä.

Kingston Wall -puristit saa vihata, mutta minä pidän väitteestäni kiinni.


Levyn voi ladata ilmaiseksi bändin bandcamp -sivustolta.
Lisäksi Last.fm sekä Myspace.