perjantai 8. huhtikuuta 2011

Kuolla. Antaa henkensä.

Ei huvita tehdä levyarvostelua, tekee mieli tehdä yksittäisen kappaleen analyysi. Syventyä sen herättämiin fiiliksiin enemmän, kuin teknisiin hienouksiin ja kikkailevaan muusikon sölkötykseen intervalleista ja nerokkaista harmonioista. No, ehkä vähän, mutta ennenkaikkea fiiliksiä.

Radiohead - Give Up The Ghost


Kappaleen alussa on lintujen laulua. Ne rauhoittavat aina minua, pidän linnuista. Koen niiden symbolisoivan minulle aina uuden alkua, enemmän kuin vapautta, mitä monille se tuntuu merkitsevän. Linnut alkavat laulamaan keväisin puissa, ja häiritsevät talvista masennustani. Linnut muistuttavat, että siellä missä on ylämäki, siellä on alamäki.
En voi kuin ihastella näitä lauluja. Sanoitukset menevät useassa eri tasossa samanaikaisesti eteenpäin, aiheuttaen junnausta. Kyseessä on tavallaan täydelliset säkeistöt omaava kappale, joka junnaa samassa kohdassa jatkuvasti, koska kaikki lauletaan päällekäin.
Koko tunnelma huokuu lämpöä, jota löytää rakkaansa sylistä. Tätä lämpöä ei koe missään muualla. Samaan aikaan kappaleen sanat huokuvat silti menetyksen pelkoa, mutta myös sitä, ettei itse pelkäisi menettää henkeänsä hänen käsissään. Kaunista, hieman dramaattista ja äklöttävää, mutta elämä usein on.
Kappaleen lakipiste, korkea ja heleävä laulunostatus ja loppua kohti hiljenevä fiilistely. Hillittyä, ei mitään klimaattista kohkaamista, vain pelkästään turvallisen ja lämpimän tunteen sinetöinti.

Helposti uuden levyn parhain kappale, todella kaunis. Radiohead ei ehkä ole 100% kaiken hypensä arvoinen "rock-musiikin pelastaja", mutta jos kyse on monitasoisista, koskettavista mutta silti niin simppeleistä kappaleista, ei kukaan tee sitä paremmin kuin Radiohead.

Don't hurt me. In your arms. Don't hurt me. In your arms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti