Rome - Flowers From Exile

Italian Roomasta kotoisin oleva kaksihenkinen orkesteri, joskin selkeästi pääroolissa on hypnoottisesti matalalta mumiseva perustajajäsen, Jerome Reuter.
Romen uralle ei huonoja levyjä ole sattunut vielä, neofolk/martial industrial -linja hyvin popahtavalla otteella on toiminut kuin kasapanos invataksissa. Siksi tämä tuorein, Flowers From Exile , olikin odotettu, mutta myös yllättävä veto. Ainakin minulle.

Ensimmäisen kerran kun tätä kuunteli, oli jo varautunut käsittämättömän raskassoutuisiin saundeihin, sinfoniaorkesterisampleihin ja utuiseen fiilistelyyn, niin tuli matto alta -efekti kun pari ensimmäistä biisiä osottautuu todella kevyeksi, akustiseksi lauleluksi. Haikeita, mutta silti melko ilomielisiä melodioita, kevyt ja ilmava saundi, Odessan aikana sitä oikein kuvittelee itsensä Etelä-Euroopan aurinkoisille rannoille taustalla kuuluvien lokkien rääkymisen takia.

Tottakai vanhan Romen ystävillekin löytyy vähän karkkia, muutamia ambient-henkisiä siirtymäbiisejä löytyy, ja massiivinen lopetuskappale Flight In Formation on masentavan pitkä looppi kaiutettua orkesteripelleilyä. Lisäksi lähes jokaisessa kappaleessa on kyllä jos jonkinnäköistä samplea, todella onnistuneesti sijoiteltuna, on merimies-kuorolaulua ja soololaulua ja perus saksankielistä sönkötystä, tyylilajin kliseitä kunnioittaen.

Kovimpina biiseinä kyllä nousee esiin jo edellä mainittu Odessa upeine melodioineen, ja A Legacy Of Unrest loistavalla säröbassointrollaan ja huikeilla sanoituksillaan:
"...
but there's nothing left than to obey
all of their laws of wealth
always fighting on both sides
no denial, no denial

yes, there's nothing left than to obey
all of their laws of wealth
master, are you taking sides?
no denial, no denial

and it feels like spring again
we've sealed this feel again
though you tried to blind me
i still saw you blush

..."

Ylipäätänsä levyn sanoitukset on aivan täyttä herkkua. Runollista tulkintaa ihmisten heikkouksista, mutta myös hyvin paljon rakkauden tunteista ja kyllä siellä taitaa olla ihan "Oi Rooma on ihana paikka" kotimaapatriotismiakin olla.

Overall, todella kova albumi, ja myös hyvin suositeltavaa kuunneltavaa niille, jotka eivät vielä ole Romeen tutustuneet.