sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Ulver @ Nosturi 27.2

Oi.. Melko haastava aihe kirjoittaa, kun on vielä niin sekaisin tuosta kokemuksesta. Koitan nyt kuitenkin jotain tunteita ja kokemuksia eilis-illasta kerrata.

Olimme seuralaiseni kanssa noin puolituntia ennen keikkaa Nosturin pihassa, mutta pääsimme vasta kymmentä vaille sisälle, kun pyörimme 20 minuuttia ympärinsä etsien parkkipaikkaa. Oli itkupaniikki lähellä, mutta päätimme jättää auton sitten johonkin parkkipaikan näköiseen rakoon.

Se keikka. Ahh, se oli upeaa. Itse en ole koskaan oikein Blood Inside -levyn sisään päässyt, se on turhan avant-garde ja levoton levy, mutta livenä se toimi aivan erilailla. Se oli menevää, sujuvaa livemusiikkia, joka oli kuitenkin tunnelmallista ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Ulver tavallaan tuntui todistavan,että ovat kuitenkin metallibändi, vaikka suurin osa levyistä onkin ambientahtavaa homoilua.
Toinen elämys oli, kun keikka koostui hyvin paljon myös Shadows of The Sunin kappaleista, levyn, jonka sisälle en myöskään ole aivan täysin päässyt sisään. Mutta siellä paikan päällä, kun ne jylhät bassotaajuudet jylisivät, theremin soi hajottavan kauniisti ja oli aivan kuin aika olisi pysähtynyt, ne kappaleet aukesi. Se musiikin tunnelma, yhdistettynä taustakankaalla oleviin savannikuviin ja auringonnousuun, oli aivan käsinkosketeltavaa (jos mukaan ei lasketa humalaisten ölinöitä, ja tasaista k-18 alueelta kuuluvaa pulputusta).

Miinuspuolena ehkä suurin oli paikoin saundien epätasaisuus. Kitara oli liian hiljaisella, kun taas bassot kumisi aivan liian kovaa, ja peitti alle paikoin nyansseja. Myös rummut olisi voinut paikoin paremminkin kuulua. Ei se kuitenkaan liiaksi häirinnyt, se basson hurina oli todella hypnoottista, kuhan se pysyi järjellisellä äänentasolla. Lisäksi tosiaan jo äsken mainitsemani humalaiset vituttivat paikoin. Miksi pitää tulla pakolla sinne ulvomaan, että "soita nhyt gharm hei vähä Nattens madrigal" ja vielä maksaa siitä. En ymmärrä.

Kertakaikkiaan kyllä oli kaiken parkkipaikan bongailun ja rahan arvoinen reissu, toivottavasti ei jää once in a lifetime -kokemukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti